Suomen kielen alkuperä on askarruttanut tutkijoita jo pitkään ja kielen historia tunnetaan nykyään kohtalaisen hyvin. Suomi on kielenä lähtöisin uralilaisesta kantakielestä, josta kehittyi monet muutkin suomea lähellä olevat kielet kuten viro, liivi ja karjala. Vaikka näitä kieliä on vaikea ymmärtää, jos tuntee niistä vain yhden, niissä on kuitenkin paljon samanlaisuuksia. Varsinkin viroa saattaa suomalainen ymmärtää, vaikka ei olisi varsinaisesti opiskellut sitä.
Suomen kielen alkuperä keskiajalla
Ensimmäiset kirjalliset merkinnät suomen kielestä on keskiajalta tai ainakin sellaiset, jotka on säilynyt tähän päivään saakka. Kirkossa alettiin lukemaan rukouksia ja joitain osia jumalanpalveluksesta suomeksi. Tämä tietysti kehitti kieltämme, sillä sitä alettiin käyttämään myös ajan oppineiden keskuudessa. Tuolloin Suomessa puhuttiin useita eri murteita, eikä virallista suomen kieltä vielä tunnettu.
Suomen kieli alkoi kehittymään ja yhtenäistymään tosissaan sen jälkeen, kun piispa Mikael Agricola alkoi painamaan suomenkielisiä kirjoja 1500-luvulla. Tämän jälkeen kieli jäi hieman taka-alalle, kunnes fennofiilit alkoivat ajamaan sen asiaa voimakkaasti 1800-luvun kuluessa. Lopullinen läpimurto tehtiin sitten 1900-luvun aikana, jolloin Suomesta tuli itsenäinen valtio, jolla oli myös oma kieli.
Suomen kieli on tärkeä asia
Suomen kieli on tärkeä osa suomalaisuutta, sillä ilman omaa kieltä kansan on vaikea muodostaa identiteettiä. On myös tärkeää huomata, että suomen kieli kehittyy jatkuvasti, sillä eri aikakaudet tuovat uudenlaisia vaatimuksia sanastolle. Nykyään varsinkin teknisen puolen sanasto kehittyy nopeasti, sillä onhan tietotekniikka iso osa nykypäivän elämää.